1. Millainen on pohjoisen ilmaston luonnollinen vaihtelun voimakkuus tai vaihteluväli? Onko viime aikojen ilmastollinen kehitys jotenkin ennenkuulumatonta tämän valossa?
2. Missä vaiheessa muutos on niin suurta ja/tai nopeaa, että siitä tulisi huolestua ja ihmisen olisi syytä miettiä, voiko asiaan vaikuttaa?

Kuva 5

Kun tämä ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden yhdistäminen näyttää käyvän yhä yleisemmäksi, tarkistetaan muutamia faktoja maikkarin jutun pohjalta. Olen alla olevaan tekstiin jättänyt suoria lainauksia jutusta (sisennettynä ja kursivoituna). Omat kommenttini ovat normaalitekstillä.

Jos ilmastonmuutosta ei pystytä torjumaan tehokkaasti, ympäristötuhojen vuoksi kotinsa jättäviä ihmisiä voi pian olla kymmenien miljoonien sijaan satoja miljoonia. YK:n pakolaisjärjestön arvion mukaan vuosina 2008–2015 ympäristösyistä pakenevia oli jo yli 26 miljoonaa.

Kuvassa 1 oleva Hermann Josef Hackin teos  World Climate Refugee Camp Hannoverissa  esitti 600 pientä ilmastopakolaisten telttaa.

Maikkarin toimittaja yhdistää heti jutun ingressissä pakolaisuuden, ympäristön muuttumisen ja ilmastonmuutoksen. Maailmassa on kyllä aiemmilta kotiseuduiltaan ympäristöllisistä syistä - mm. maanjäristyksen, kuivuuden, hirmumyrskyjen aiheuttamien tulvien jne. - muualle muuttaneita ihmisiä. Monilla alueilla tavanomaisin syy muuttaa pois johtuu siitä, että kotiseudulta ei enää löydy elantoa rajusti viime vuosikymmeninä kasvaneelle väkimäärälle.

Näistä syistä muuttaneita voi olla enemmänkin kuin UNHCR:n arvioimat 26 miljoonaa, mutta pakolaisiksi heitä ei silti määritellä. Useimpien kohdalla kyse ei ole edes pakomatkasta, eikä se kenenkään kohdalla liene paljon puhuttu ilmastonmuutos. Muistammehan, että sää on aina kyennyt tuomaan tulvia, kuivuutta tai muita ihmisille vaikeita ilmiöitä. Niihin ei sään muutosta tarvita, sillä maailman joissakin osissa ne ovat samalla tavalla normaaleja asioita kuin hyttyset Suomen kesässä.

Valtaosa heistä liikkui kotimaansa sisällä tai lähialueilla, enimmäkseen Aasiassa, mutta hiljalleen pakomatkat alkavat ulottua kauemmas.
– Todennäköistä on, että alamme ennen pitkää myös Suomessa nähdä pakolaisten joukossa ihmisiä, joiden voidaan sanoa olevan ilmastopakolaisia, Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen sanoo. Hän lisää, että on hankala arvioida, monenko vuoden päästä ilmastopakolaiset saapuvat.

Hmm... Yritin etsiä uutisia ilmastopakolaisista, mutta en kuvaa 1 vakuuttavampaa tulosta netistä löytänyt. Eikä taiteilija Hackin työ vakuuttanut. Vaikuttaakin siltä, että ainuttakaan ilmastonmuutoksesta johtuvaa ilmastopakolaista ei ole maailmalta tavattu. Myöskään sään vaihtelun seurauksena muuttavia ei määritellä pakolaisiksi kansainvälisessä tai kansallisissa lainsäädännöissä. Ilmastopakolaisuus näkyy oikeastaan vain pakolaisuudella leipänsä tekevien järjestöjen, kuten Suomen pakolaisavun, myynninedistämispuheissa ja ilmastonmuutoksen politisoineiden tahojen unelmissa.

– Kansainvälisen yhteisön teot ilmastonmuutoksen hidastamiseksi vaikuttavat olennaisesti siihen, laskemmeko tulevina vuosikymmeninä ilmastopakolaisten määrää sadoissa miljoonissa.

Kuva 2: Englannin kuningas Knut manaamassa vuoroveden nousun loppua 1000-luvun alussa

Olen eri mieltä toiminnanjohtaja Lehtisen väittämästä monestakin syystä. Ensinnäkään ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ilmastonmuutos olisi vaikuttanut pakolaisuuteen. Pakolaisuus on muutenkin juurisyiltään niin monitahoinen asia, että sen ymmärtämiseksi eivät riitä Lehtisen väittämän kaltaiset perusteettomat pelkistykset. Toiseksi ei ole empiiristä näyttöä siitäkään, että kansainvälinen yhteisö kykenisi säähämme vaikuttamaan. Sen sijaan on paljon historiallista näyttöä alkaen jo muinaisista imperiumeista siitä, että edes maailman mahtavimmat eivät ole kyenneet säähän vaikuttamaan (Kuva 2). Tosin jännittyneenä seuraan mittaustuloksista, josko USA:n presidentti Obaman lupaama merenpinnan nousun hidastuminen olisi todellisuutta. Vielä en ole siitä näyttöä saanut.

Ainoa keino lisätä ilmastopakolaisuutta nykyiseltä nollatasolta olisi se, että pakolaisuuden käsitettä muutettaisiin. Siihen pitäisi sisällyttää määritelmä, jonka mukaan lähes mikä tahansa kovempi sääilmiö oikeuttaisi pakolaisasemaan. Tähän nämä leipänsä pakolaisuudesta tienaavat tahot ymmärrettävästi pyrkivätkin - markkinat pitää saada laajemmiksi.

Vielä ilmastopakolaisuuteen ei ole Suomessa juuri varauduttu. Esimerkiksi Maahanmuuttovirastolla ei ole erillistä ohjeistusta ilmastopakolaisuuteen liittyvien oleskelulupahakemusten käsittelyyn – eikä sellaisia hakemuksia ole toistaiseksi vastaanotettukaan. Luonnonkatastrofien heikentämät asuinolosuhteet on voitu mainita hakemuksissa muiden syiden joukossa, kertoo turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä.

Kuva 3: MTV3:n jutun kuvituskuvassa esitetään Etiopian kuivuusalueiden asukkaiden evakuointia vuonna 1983.

Ilmastopakolaisuudesta on kyllä virastossa keskusteltu.
– Somalian osalta päivitimme vastikään hakemusten käsittelyohjeita, ja niissä otetaan huomioon kuivuus, josta maassa on kärsitty.

Johtaja Juha Similälle tiedoksi se, että ajoittainen kuivuus on normaali ja Afrikan sarven alueen ilmastoon kuuluva sääilmiö. Maailmassa on aika paljon muitakin alueita, joissa on jo vuosimiljoonien ajan kärvistelty joko kuivuuden, ylenpalttisten sateiden, kylmyyden, kuumuuden, lumisuuden tai muun ajoittain ikävän sääilmiön kanssa.

Suomi noudattaa kansainvälisiä pakolaissopimuksia, jotka puhuvat vainon kohteeksi joutumisesta. Vainolla on oltava tekijä, esimerkiksi maan viranomainen tai valtaa pitävä terroristijärjestö. Ilmastonmuutos ei itsessään kelpaa tekijäksi.

– Kansainväliset sopimukset eivät tunnista ilmastopakolaisuuden määritelmää, Lehtinen toteaa.

Pakolaiskeskuksen toiminnanjohtaja Lehtinen kuitenkin tunnustaa, että kansainvälinen juridiikka ei tunne ilmastopakolaisuutta, mutta hän silti siekailematta käyttää termiä jatkossa, kuten seuraavasta tiivistelmästä voit lukea.

Ilmastopakolaisuus suuntautuu toistaiseksi Aasiaan
– Ilmastopakolaisella tarkoitetaan ihmistä, joka on paennut kotiseudultaan esimerkiksi merenpinnan nousun, tulvien, kuivuuden tai kuumuuden takia. Laajasti hyväksyttyä määritelmää termille ei ole, koska sitä ei ole kirjattu kansainvälisiin pakolaissopimuksiin.

Määritelmä joko on tai sitä ei ole, ja sen mukaisesti on ilmastopakolaisia tai ei. Ei voi olla sekä että.

– Ilmastopakolaisuutta pidetään yhtenä ilmastonmuutoksen suurimmista haasteista.

Mutta vaikka ilmastopakolaisia määritelmiä muuttamalla luotaisiin, en ole vielä kuullut, miten asia liittyy ilmaston muuttumiseen. Hirmumyrskyjä ja kuivuutta on ollut aina. Merenpintakin on noussut keskimääräisesti ainakin 15000 vuoden ajan. Ei niihin muutosta tarvita. Suomen pakolaisapu ja sen äänitorvena toimiva MTV3 yrittävät siirtää meidät virtuaalitodellisuuteen, jossa voisi tehdä ilmastopolitiikkaa, jonka alle halutaan nyt myös pakolaisasiat. Markkinoiden laajentamisesta on kysymys ainakin pakolaisavulla?

– Maailmassa arvioidaan olevan tällä hetkellä kymmeniä miljoonia ilmastopakolaisia.

Serverit seis, MTV3, ja kuvat/videot näyttämään ne maailman ensimmäiset ilmastopakolaiset!

– Kansainvälinen Punainen Risti arvioi, että vuonna 2050 ilmastopakolaisia voi olla 250 miljoonaa.

Se näkee, joka tuolloin elää. Jos virtuaalitodellisuus voittaa ja pakolaismääritelmät avataan,"ilmastopakolaisten" määrä voi räjähtää käsiin paljon nopeamminkin. Sisältyvätköhän pohjoisten valtioiden Välimerelle talvehtimaan matkustavat eläkeläisetkin tuohon laajennettuun pakolaisten joukkoon? Täällä ilmastorealistisessa maailmassa suosittelen normaalin ja ikävän sään varalta edelleen kelin mukaista pukeutumista, sateen- tai auringonvarjoa ja terveen järjen käyttöä varautumisessa säähämme aina kuuluviin ääri-ilmiöihin.

– Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos lisää konflikteja. Kun elinolosuhteet heikkenevät, rajallisista resursseista kilpailu voi muuttua väkivaltaiseksi. Esimerkiksi Syyrian sodan yhdeksi syyksi on esitetty ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kuivuutta, jonka vuoksi ihmiset ovat joutuneet jättämään vanhoja asuinalueitaan.

Kuva 4: Tämä kuva voi selittää paljon paremmin nykyisiä konfliktien ja pakolaisuuden juurisyitä kuin ilmastonmuutos. Tosin sekään tuskin on ainoa juurisyy.

Satun tuntemaan Syyrian aika hyvin. Nimittäin maa kuului entiseen työmaa-alueeseeni ja nimenomaan konfliktien näkökulmasta. En tässä toista niitä ajatuksia jotka heräsivät, kun yhdessä tutkimuspaperissa Syyrian konfliktin juurisyyksi väitettiin ilmastonmuutosta. Minä en edes niin dramaattista säätekijää Syyrian alueen säätilastoista löytänyt, että sen konfliktin syyksi kelpuuttaisin. Mutta lukija voi käydä lukemassa sen bloggauksen täältä.

Konfliktien syyt ovat lähes aina hyvin monimutkaisia. Yritykset pelkistää tai yksinkertaistaa niitä tai pestä todelliset syyt pois eivät yleensä johda ainakaan onnistuneeseen konfliktinratkaisuun. Mutta toki sellaisilla voi yrittää johtaa harhaan jos samalla kuvittelee edistävänsä omia poliittisia tavoitteita. Se on vain politiikkaa.

– Eniten ilmastonmuutos on tähän mennessä lisännyt pakolaisuutta Aasiassa, jossa muiden muassa Bangladesh on kärsinyt merenpinnan noususta ja tulvista.

Nonniin, MTV3:n jutussa mainittiin Syyrian ja Somalian kuivuus sekä Bangladeshia uhkaava merenpinnan nousu. Ensin mainitun olen jo aiemmassa bloggauksessani käsitellyt, mutta katsotaanpa, mitä empiiriset mittaukset kertovat jälkimmäisistä. Aloitetaan Afrikan sarven kuivuudesta.

Kuva 5: Afrikan sarven sadanta viimeisen 100 vuoden aikana

Kävin hakemassa maailman arvostetuimmasta sääaikasarjasta, brittien HadCRUTista, Afrikan sarven alueen sadantatiedot vuosina 1916 - 2015, siis 100 vuoden ajalta (Kuva 5).

Somalian sisällissota, johon monet naapurit, suurvallat ja YK:kin ovat ajoittain sekaantuneet, alkoi noin vuonna 1988. Kun katsomme alueen sadantaa, näemme kuvan 5 punaisesta pisteviivasta, että Afrikan sarven alue oli kärsinyt keskimääräistä vähäisemmistä sateista tuolloin muutamana edeltävinä vuosina. Kymmenen vuoden liukuvalla keskiarvolla mitattuna lievä kuivuus jatkui aina vuoteen 1996 asti. Sillä on hyvin voinut olla ihmisten kärsivällisyyttä koetteleva vaikutuksensa.

Mutta tuo kuivuusjakso 1984 - 1996 ei ole ilmastonmuutoksesta johtuvaa. Se johtuu Afrikan sarven luonnollisesta ilmastollisesta vaihtelusta. Aivan samaa suuruusluokkaa oleva - joskin vähän pidempi - kuivuusjakso alueella oli vuosina 1942 - 1960. Mikään muukaan ilmastollinen suure ei ole Afrikan sarvessa heilahtanut luonnollisen vaihtelun ulkopuolelle. Ilmastonmuutoskorttipakan kuivuuskortti ei siis päde alueella laajemminkaan (Sudan, Etiopia, Eritrea, Djibouti). Ainoa muutos, joka todennäköisesti voisi selittää voimakasta pakolaisuutta Somaliasta, on pitkähkö sisällissota, johon oli monia syitä. Ja tietysti osa somaleista on voinut kyllästyä toivottomaan köyhyyteen ja tulevaisuuden näkymiin, kun ovat kuulleet paremmasta? Vastaavasti pakolaisuuden kohdealueita voi selittää runsas ja kattava sosiaaliturva, jota vieraille taidetaan maksaa kulttuurisista seikoista johtuen jopa harkinnanvaraisesti korotettuna?

Kuva 6: Gangesin itäisen suiston maa-alan muutokset ajalla 1984 - 2007.  Punaisella on merkitty maa-alan kasvu ja sinisellä eroosion viemä maa-ala.

Sitten Bangladeshiin.Viittaan heti aluksi erinomaisesti alueen tuntevan maantieteilijä Hugh Brammerin arvostettuun tutkimukseen vuodelta 2013 "Bangladesh’s dynamic coastal regions and sea-level rise" eli Bangladeshin muuttuvat rannikkoalueet ja merenpinnan nousu. Lukijaystävällisesti Brammer on jättänyt koko tutkimuksensa ilmaiseksi luettavaksi. Tutkimuksesta selviää yksiselitteisesti, että merenpinta ei ole alueella noussut enempää tai nopeammin kuin muuallakaan maailmassa - siis noin 1,3 millimetriä vuodessa. Ilmastonmuutokseen ei siis löydy merenpinnan nousun kiihtymisen kautta linkkiä.

Joitakin ongelmia aiheuttaa jokien suistoalueiden muuttuminen mm. maan vajoamisen ja virtaavan veden aiheuttaman eroosion vuoksi, joihin ihmisten maankäytön muutokset ovat voineet vaikuttaa. Mutta näistä huolimatta Bangladeshin kannalta kriittisimmän Meghna-joen suistoalueen maapinta-ala on ilma- ja satelliittikuvien mukaan kasvanut viime vuosikymmeninä noin 20 neliökilometrillä vuosittain (Kuva 6). Joki on tuonut veden mukana rannikolle kerrostuvaa maa-ainesta aina ja tiedetään, että kasvu on jopa vähän kiihtynyt sitten 1800-luvun,  jolloin sen arvioitiin kasvattavan maapinta-alaa vuosittain noin 15 neliökilometrillä.

Nouseva merenpinta ei siis ole viemässä maata bangladeshiläisten alta - päinvastoin - eikä viime vuosituhansien aikana jatkuneessa hyvin pienessä merenpinnan keskimääräisessä nousussa ole nähtävissä mitään hälyyttävää tai ihmisperäisen ilmastonmuutoksen merkkejä. Selvää tietysti on se, että asutettaessa paljon ihmisiä alaville ja tulvaherkille maille ilman asianmukaisia suojauksia, seuraavan hirmumyrskyn tulva-aallot pyyhkäisevät kerralla satojatuhansia tuonpuoleiseen. Bangladeshillä on siihen ehkä "varaa"?

Bangladeshin suurin ongelma taitaa olla sama kuin monessa muussakin maassa. Tuon ongelman nimi on nopea väestönkasvu. Maan asukasluku on jo lähes 170 miljoonaa ja se kasvaa joka vuosi yli kahdella miljoonalla. 20 neliökilometrin vuosittainen maapinta-alan kasvu takaa uusille asukkaille keskiarvolla laskettuna noin 10 neliömetriä per asukas, mikä ei tietysti riitä mihinkään. Hyvä pohja on siis kasvamassa uudelle kansainvaellukselle ja muista syistä ehkä pakolaisuudellekin alueella, mutta ilmastonmuutokseen sillä ei juurikaan ole yhteyttä.

Bloggaus meni taas liian pitkäksi, joten tiivistän lopuksi arvioni maikkarin uutisesta muutamaan virkkeeseen: MTV3 uutisoi asioista tavalla, joka ei kestä ilmastonmuutoksellista tarkastelua. Ja saman voi todeta Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtisen ilmasto-osaamisesta. Hänen kampanjoimansa "ilmastopakolaisuus" - siis pakolaisuuden kytkentä ilmastonmuutokseen - ei kuitenkaan taida auttaa niitä oikeita pakolaisia, jotka pakenevat todellisia uhkia. Sanoisin, että tuollaisen kampanjoinnin onnistuminen veisi melko vähäisiä resursseja näiltä todellisilta pakolaisilta pois. No, ehkä se auttaisi todellisen kansainvaelluksen käynnistämistä ja toisi pakolaisavun kassaan lisää massia. Hillotolppiaanhan kaikki nykyään etsivät.

Molemmat tahot, MTV3 ja Suomen pakolaisapu, ovat aloittaneet ilmastopolitikoinnin, jossa minun pitkäaikaisten havaintojeni mukaan pärjää parhaiten se, joka heittää hurjimpia valheita media-avaruuteen. Sen perusteella voisi molemmille antaa hyvän ennusteen pärjäämiseksi tuossa sarjassa. Onko se myös laadukkaan ja uskottavan uutismedian intressi, onkin sitten toinen kysymys.

HS:n kuvitusta: Miehet uivat suihkulähteessä Unkarin pää- kaupungissa  Budapestissa viime viikolla. Tällä viikolla kylpylä- kaupunkiin on luvattu 35 astetta lämmintä. (KUVA: LASZLO BALOGH / REUTERS)

ETELÄ-EUROOPPAA viime päivinä koetellut raju helleaalto on nostanut lämpötilat paikoitellen yli 40 asteeseen. Tukalissa lämpötiloissa on hikoiltu Portugalista Turkkiin ulottuvalla vyöhykkeellä.

Viikonloppuna kuolemantapauksista on raportoitu ainakin Italiassa, Romaniassa ja Puolassa, kertoi uutistoimisto Reuters. ”On selvää, että Luciferin takia on kuollut suuri määrä jo valmiiksi sairaita ihmisiä”, kertoo Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalas. Hellekuolemat johtuvat korkeiden lämpötilojen lisäksi esimerkiksi onnettomuuksista. Lisäksi korkeat lämpötilat ovat vaaraksi ihmisille, joilla on esimerkiksi sydän-, verenkiertoelin- tai hengityselinsairauksia.

PÄÄSYYLLINEN helleaaltoon on Taalaksen mukaan ilmastonmuutos. Luciferia muistuttavia helleaaltoja on koettu Euroopassa aiemminkin. Vuonna 2010 Suomi sai kokea osan Venäjää piinanneesta helleaallosta, joka aiheutti esimerkiksi lukuisia maastopaloja ja arviolta noin 50 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman. Vuonna 2003 Keski-Eurooppaa ja etenkin Ranskaa kiusannut helle tappoi arviolta noin 70 000 ihmistä. ”Ilmastonmuutoksen kannalta etenkin Välimeren alue on murheenkryyni. Se näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, minkä lisäksi sademäärät ovat laskussa, mikä aiheuttaa kuivuusongelmia”, Taalas sanoo.

Kuva 2

1.       Ovatko kesän hellepäivät (lämpötila > 25 astetta C) lisääntyneet? 

2.       Ovatko hellejaksojen pituudet kasvaneet? Tällä on hyvin suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan vasta yli kolme päivää kestävillä hellejaksoilla näyttää olevan vaikutusta ihmisten kuolleisuuteen.

3.       Onko helteiden kovuus kasvanut? Tätä koetin selvittää laskemalla kesän korkeimman lämpötilan kehitystä.

4.       Onko kesäisessä sadannassa tapahtunut vähenemistä, kuten Taalas väittää?

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7

EUROOPAN helleaallot eivät näytä olevan ohimenevä ilmiö. Tulevaisuudessa jopa 151 500 ihmisen arvellaan kuolevan vuosittain äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi. Asiasta kertoo tuore tutkimus, jonka mukaan säähän liittyvät katastrofit voivat vaikuttaa eurooppalaisista kahden kolmasosan elämään vuonna 2100.

Kuva 8

Näistä katastrofeista suurin osa on helleaaltoja, jotka aiheuttavat 99 prosenttia sääkatastrofeihin liittyvistä kuolemantapauksista, kerrotaan The Lancet Planetary Health -tiedejulkaisussa julkaistussa tutkimuksessa. Eniten helleaallot vaikuttavat tulevaisuudessakin Etelä-Euroopassa, jossa poikkeukselliset sääilmiöt koskettavat lähes kaikkien alueen asukkaiden elämää. Pohjois-Euroopassa sen sijaan vuosittain yksi kolmesta ihmisestä joutuu tekemisiin säähän liittyvän katastrofin kanssa.

Rupert Darwall on analysoinut monille tahoille strategioita ja politiikkaa. Hänen kirjojaan on saatavilla mm. Amazonilta.

(”Vihreä tyrannia”; Encounter Books, 334 sivua). Esittelen kirjan lyhyesti, koska epäilen, että sitä ei tulla koskaan suomentamaan eikä juuri noteeraamaan mediassa. Kirjan luettuaan jokainen voi arvioida sen itse. Neljä vuotta aikaisemmin sama mies kirjoitti ilmastonlämpenemisen historian (The Age of Global Warming. A History; 2013). Uusi, hyvin dokumentoitu kirja käsittelee 24 luvussa samaa aihepiiriä, mutta nyt pääkohteena on Eurooppa, meitä kiinnostavasti erityisesti Ruotsi ja Saksa. Kirjoituksen aihepiiriin liittyvä kuvitus on kirjoittajan ja osin Ilmastorealismin ylläpitäjän valitsemaa.

Saksa

Darwall kertaa aikaisemmin eri yhteyksissä esillä olleet vihreän liikkeen Kansallissosialistisen Saksan aatemaailmassa olevat juuret, mihin kirjan alaotsikkokin (Exposing the Totalitarian Roots of the Climate Industrial Complex) viittaa. Sekä natsismi, joka sekin juurtui maailman tieteellisimpään yhteiskuntaan, että 1970-luvulla syntynyt vihreä liike vastustavat valistusajan kehitysaatetta. Toista maailmansotaa edeltävästä Saksasta on peräisin muun muassa uusiutuvan energian suosiminen. Natsit olivat vihreiden tavoin yltiöoptimistisia tuulienergian suhteen. Kruppin tehdas suunnitteli jopa 540 metriä korkeita tuulimyllyjä. Vuonna 1932 kansallissosialistinen energiapolitiikka väitti, että tuulimyllyt toisivat miljoonille saksalaisille työtä, nykyisen kielenkäytön kaltaisia alkemistisia ”vihreitä” työpaikkoja. Autot käyttäisivät kotimaista biopolttoainetta, ihmiset söisivät kasviksia jne. Himmler ja Goebbels edustivat Kansallissosialistisen puolueen vasenta laitaa. Himmler rakennutti Dachaun keskitysleirille suuria kasvihuoneita, joiden homeopaattisesti ja orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden vaikutuksia testattiin vangeilla.

Green Tyranny -kirjan kansikuva

Äärioikeistolaisten lisäksi Vihreät ovat vetäneet puoleensa äärivasemmistolaisia. Sodan aikana Yhdysvalloissa maanpaossa olleet Frankfurtin koulukunnan vasemmistolaiset Herbert Marcusen johdolla palasivat kotimaahansa kera kehittämänsä marxilaisen, antidemokraattisen ympäristöaatteen, opin, joka omaksuttiin laajasti myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Eräs herätyksen saaneista oli Saksan tuleva ulkoministeri ja Vihreiden keulakuva, militantin Revolutionärer Kampf -ryhmän johtaja Joschka Fischer. Länsi-Euroopassa hullu vuosi 1968 huipentui mellakointiin. Saksassa jotkut frankfurtilaiset, jotka kouluttautuivat Palestiinassa terroristeiksi, alkoivat natsityyliin murhata kapitalisteja ja juutalaisia.

Kun Euroopan vihreän liikkeen äiti Saksan Vihreät perustettiin 1980, mukana oli useita entisiä kansallissosialisteja. Aurinko, swastika eli hakaristi, oli 1940-luvun Saksassa tärkeä uusiutuvan energian symboli. Vihreän puolueen ensimmäisen logon, auringonkukan, suunnitteli natsi Joseph Beuys. Amerikan ympäristöliike keskittyi hyönteismyrkkyjen kieltämiseen (mm. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, 1962) samaan aikaan, kun Ruotsi otti hampaisiinsa hiilen, yleisimmin käytössä olevan energianlähteen, ja teki happosateista maailman tärkeimmän ympäristöongelman.

Kaksi kenraaliharjoitusta 

Happosateet ja niiden ”aiheuttamat” metsäkuolemat sekä kylmänsodan aikainen kauhukuva

”Ydintalvi aiheuttaa maailmanlopun. – Ilmastonlämpeneminen aiheuttaa maailmanlopun.”

maailmanlaajuisesta ydintalvesta, ydinsodan aiheuttamasta jääkaudesta, olivat kenraaliharjoituksia, joilla vietiin läpi niitäkin massiivisempi teollistuneen kapitalistisen yhteiskunnan ”aiheuttama” kauhukuva, katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. Näistä kolmesta ympäristöpelottelusta kaksi, happosateet ja ilmastonlämpeneminen, sai alkunsa Ruotsissa ja kolmas, ydintalvi, levitettiin Moskovasta Tukholmaan. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (ETYK) Helsingissä 1975 Neuvostoliitto käytti ympäristöpropagandaa strategisesti hyväkseen, kun Leonid Brezhnev yritti viedä lännen huomion ihmisoikeuskysymyksistä ympäristökysymyksiin.

Sosiaalidemokraateilla Olof Palmen johdolla oli pakottava tarve mobilisoida ympäristöliike kylmän sodan poliittiseksi työkaluksi kapitalistisen ja kommunistisen leirin välisessä kilpailussa, joka päättyi vasta Neuvostoliiton lakkauttamiseen 18.12.1991. Ruotsin puolueettomuus oli sumutusta, sillä kylmän sodan alkuvuosista lähtien Ruotsilla oli salainen sotilaallinen liittosuhde Washingtonin kanssa. Neuvostoliitto tiesi suhteesta, mutta Ruotsin kansa ei. Palme, nuoruudessaan kiihkeä antikommunisti, pelasi vaarallista suurvaltapeliä elämänsä loppuun asti. Darwall esittää suurlähettiläs Bo Theutenbergin päiväkirjaan nojaten ajatuksen, että joku lopulta kyllästyi kaksinaamaisuuteen Sveavägenillä 28. helmikuuta 1986.

Palmen ystävä ja tieteellinen neuvonantaja Bert Bolin kunnostautui pelottelemalla happosateiden aiheuttamilla maailmanlaajuisilla metsäkuolemilla. Myöhemmin hän oli keskeisessä roolissa ilmastonlämpenemispropagandan käynnistämisessä, minkä vuoksi hänet valittiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC, 1988) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. UNEP, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, oli sekin Palmen poikien temmellyskenttää. Ruotsista happosadehysteria levisi Saksaan ja uudelle mantereelle. Happosade oli prototyyppi, joka sisälsi ilmastonlämpenemisen ainekset: huolestuneet tiedeihmiset, hyvää tarkoittavat kansalaisliikkeet, sinisilmäiset poliitikot ja sensaatiohakuisen median. Vihan kohde oli sama: fossiiliset polttoaineet, erityisesti hiili. Merkittävä ero oli se, että happosadekatastrofista puhuttiin preesensissä, mutta ilmastonlämpenemisestä puhutaan futuurissa. Lämpenemisen uhkakuvia muutetaan juoksussa ja niiden toteutumisaikataulua siirretään yhä kauemmaksi. Vain ilmastotieteessä tämä on mahdollista.

Kommentti kirjan ulkopuolelta: Suomessa oli 1980-luvun alussa useita kylmiä kesiä, jolloin männyt

Happosadehysterian uhkia sarjakuvataiteilijan kuvaamana

ruskettuivat pahasti. Media tarttui aiheeseen ja sai puolelleen joitakin tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Professorinstatus antoi uskottavuutta väitteille ilmansaasteiden aiheuttamista tuhoista. Rahaa ja valtaa virtasi metsävaurioprojekteihin. Melko pian happosateet kuitenkin haudattiin tiedepiireissä kaikessa hiljaisuudessa niin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessa, kun tosiasiat eivät tukeneetkaan niitä metsäkuolemien syntipukkina. Suomessakin oli pieni joukko tutkijoita, kuten Metsäntutkimuslaitoksen Risto Jalkanen, jotka ymmärsivät, että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset ja kylmät kesät, jotka edistivät puita kiusaavan surmakkasienen kasvua ja siten versosurman leviämistä.

Toisinajattelevat tutkijat kuten norjalainen geologi Ivan Rosenqvist 1984 buuattiin ulos tieteellisistä konferensseista. Yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä Fred Singer aiheutti pahennusta sanoessaan, että miljoonan dollarin metsäongelmaa ollaan torjumassa miljardin dollarin ratkaisuilla. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella, että luonto oli itse aiheuttanut tuhonsa, vaan piti viimeiseen asti kiinni ihmissaasteteoriasta. Päät kääntyivät vasta, kun puut olivat karistaneet sienet hartioiltaan ja kasvoivat yhtä vihreinä kuin ennen kohua. Happosadetuho muuttui hetkessä ympäristöskandaalista vaietuksi tiedeskandaaliksi. Vannoutuneita poliittisia ekomatkaajia se ei haitannut, koska he etsivät aina edestään seuraavaa katastrofia katsomatta taakseen toteutuiko edellinen uhkakuva vai ei.

Ruotsin ympäristöministeri Birgitta Dahl, joka puolusti muun muassa Pol Potin ja punaisten kmerien kansanmurhahallitusta Kambodžassa, hyökkäsi Margaret Thatcherin ”likaisen” Englannin kimppuun ja lapioi ruotsalaista rahaa sikäläiselle ympäristöjärjestölle (Friends of the Earth). Ruotsin hallitus perusti Lontooseen vuonna 1982 jopa happosadesihteeristön (The Secretariat against Acid Rain), jonka kautta se pesi järjestöille 15 miljoonaa kruunua vuosittain. Britit valittiin kohteeksi, vaikka Itä-Saksan ja Puolan päästöt olivat kymmenen kertaa Englantia suuremmat.



IPCC:n alkuvuosina uusiutuvaa energiaa ei markkinoitu ilmastopelastajana. Päinvastoin Palme ajoi voimakkaasti ydinvoimaa ja käytti ilmastonlämpenemisuhkaa politiikkansa edistämiseen. Palmen maanmies nobelisti Svante Arrhenius (1859 – 1927), jota pidetään hiilidioksidipohjaisen ilmastonlämpenemisidean isänä, halusi kuitenkin nimenomaan nostaa eikä laskea maapallon ilmakehän lämpötilaa polttamalla entistä enemmän hiiltä, jotta elinolosuhteet ja ihmisten hyvinvointi kohenisivat. Arrhenius oli myös Ruotsissa hyvin suositun eugeniikan eli rotuhygienian kannattaja. Karoliinisen instituutin ja lääketieteen Nobel-komitean suosituksesta Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus perusti Svanten kotikaupunkiin Upsalaan maailman ensimmäisen valtion tukeman rasistisen tutkimuslaitoksen nimeltä Statens institut för rasbiologie (1922; laitos sai uuden nimen Institutionen för medicinisk genetik vasta 1958). Sosiaaligurut Gunnar ja Alva Myrdal kirjoittivat (pakko)sterilisaation kaksitahoisesta hyödystä, rotuhygienian kansaa laadullisesti parantavasta vaikutuksesta ja pedagogisesta kyvystä muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Gunnar sai taloustieteen Nobelin palkinnon 1974, Alva Nobelin rauhanpalkinnon 1982. Juhlapuheessaan Gunnar puhui uudesta maailmanjärjestyksestä, jolla maapallon väestömäärää saataisiin pienennettyä.

Energiewände

Saksan suuri energiamurros, Energiewände, heittäytyminen tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien varaan, maksaa arvioiden mukaan tuhat miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä eikä ”murros” vähennä lainkaan hiilidioksidipäästöjä (ns. Das CO2 Paradox; Saksa on edelleen riippuvainen kaikkein pahimmasta saastuttajasta, ruskohiilestä). Vihreät poliitikot saivat vietyä ”murroksen” läpi väittämällä, että sen kustannukset olisivat kansalaisille vain ”jäätelöpallon verran kuukaudessa”. Jos poliitikot olisivat olleet aidosti huolisissaan ilmaston lämpenemisestä, he olisivat pidentäneet ydinvoimaloittensa elinkaarta eivätkä sulkeneet niitä. Alun perinkään kyse ei ollut ilmastosta, vaan teollistuneiden maiden halvasta hiilipohjaisesta energiasta luopumisesta.

”Sota lintuja vastaan.”

Saksa valitsi Energiewänden poliittisen pelin eikä faktojen pohjalta. Sosiaalidemokraattinen puolueen johtaja Gerhard Schröder ei halunnut muodostaa hallitusta kristillisdemokraattien kanssa. Saadakseen hallituksen kasaan hänen oli tehtävä myönnytyksiä Vihreille. Näin syntyi historiallinen punavihreä liittouma ja samalla Energiewände 1998. Energiavallankumouksen isä oli vuoden 1968 radikaali Hermann Scheer, joka lupasi maitoa ja hunajaa ei niinkään kansalle vaan harvoille ja valituille. Schröderin energiaministeri Werner Müller vastusti ”murrosta”, mutta enemmistön mielipide oli, että ”annetaan niille propellipäille mitä ne haluavat, ei se niin kallista voi olla, se tekee Vihreistä lojaaleja kumppaneita”. Scheer perusti Al Goren tavoin uusiutuvaa energiaa kaupittelevan yrityksen (EUROSOLAR), jossa työskentelevät myös hänen vaimonsa ja tyttärensä. Frank Asbeck, Petrea Kellyn aikainen vihreä pioneeri ja SolarWorldin perustaja, on puolestaan köyhtyneen kansan varoilla rikastunut Saksan ensimmäinen ilmastomiljardööri.

Energiewände on ollut kolossaalinen ekonominen, sosiaalinen ja ekologinen katastrofi. Sähkön hinta on noussut pilviin ja saksalainen maailman luotettavin sähköverkko on vain muisto entisestään (lähes 200000 katkoa vuosittain). Teollisuus on paennut Saksasta Kiinaan eikä uusia ”vihreitä” työpaikkoja ole syntynyt. Maailmassa ei taida olla yhtään uusiutuvan energian yritystä, joka tulisi toimeen omillaan. Koska Saksan talous on kilpailukyvytön ja rauniona, sen edun mukaisesti Angela Merkel, Itä-Saksan kommunistisen diktatuurin kasvatti, pakotti kaikki itsenäisyytensä menettäneet EU-maat samaan energiakurimukseen epärealistisella jäseniä sitovalla vaatimuksella nostaa ”uusiutuvan” energian maakohtaiset osuudet kymmeniin prosentteihin. Edeltäjiensä lehmänkauppojen myötä Merkel ei ole ainoastaan lukinnut Saksaa vihreään Energiewändeen, vaan on jopa heittänyt lukon avaimen mereen.

Merkeliä muistuttava noitakokki vaatii Schellnhuberilta ilmastopaniikkikeiton nuotioon uusia huolestuttavista ilmastotutkimuksista tehtyjä polttopuita. Kuvan ulkopuolelta vastataan: "Tulee heti, emäntä!"

Merkelin ympäristöministeri Peter Altmeier laaditutti kansalle energian säästämisestä oppaan, jossa muun muassa kehotetaan vähentämään televisiovastaanottimien kuvan kirkkautta ja kontrastia. Pienessä vuokra-asunnossa asuva pienituloinen maksaa uusiutuvan energia tuet ja siinä samalla suuressa omakotitalossa asuvan suurituloisen katolla olevat aurinkopaneelit. Kaiken kukkuraksi suurituloiset julkkikset vielä kehuvat, kuinka halpaa aurinkosähkö on! Kiireellisiä maailmaapelastavia säästöjä tosiaan tarvitaan, jos Saksan suurimman ilmastoinstituutin (Potsdam) johtajan sekä Merkelin ja paavin tieteellisen neuvonantajan Hans Schellnhuberin antama tiedote pitää paikkansa: valtamerten suunnaton lämpöröyhtäisy nostaa pian koko ilmakehän lämpötilaa 36 Celsius-astetta! ”Viisaan” Hansin (vrt. saksalainen hevonen Kluger Hans, 1895 – 1916) ohella Potsdamissa polttaa euroja 50 ilmastoprofessoria ja paljon muita tutkijoita.

Vihreiden, ympäristöjärjestöjen ja voimakkaan ilmastoteollisen rakennuskompleksin (Climate Industrial Complex) ajama Energiewände on ollut ”historian suurin resurssien virhesijoitus”. ”Sijoituksen” tekivät tahot, joilla oli valtaa, muttei vastuuta. Vähävaraiset ihmiset ja luonto maksavat seuraukset. Tyhmyyksissään Saksa kielsi liuskeöljyn ja -kaasun käytön edistämisen ja nopeutti ydinvoimaloittensa sulkemista. Ilmastonlämpeneminen oli savuverho radikaalille vihreälle agendalle, massiiviselle kansalaisten omaisuuden kuppaamiselle kokonaistaloutta vahingoittaen. Varsinkin Yhdysvalloissa liuskeöljy ja -kaasuteollisuuden valtava kehitys vesisärötystekniikalla on johtanut paitsi energian hinnan romahdukseen myös hiilipäästöjen laskuun enemmän kuin muissa maissa. Alennusmyynti on ollut sikäläisen ympäristöliikkeen pahin toteutunut painajainen: kun hiilen hinta laskee, siitä eroon pääsemisen hinta nousee. Ilmastopolitiikan patologinen erityispiirre, joka uhmaa hengissä säilymisen ja menestymisen logiikkaa, on vimma tehdä energiasta kallista ja huonosti saatavaa.

Kirjassa käsitellään laajasti myös ydintalvipelotetta, joka sekin edelsi ilmastonlämpenemispelotetta. Vuonna 2000 Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin eli KGB:n arkistoista paljastui tieto, että se oli erityisen ylpeä levittämästään ydintalvipropagandasta ja valeuutisista, joille neuvostotiedemiehet nauroivat.

Ensi-ilta: ilmastonlämpeneminen

Kun ottaa huomioon tiedemaailman, järjestöjen ja median epäonnistumiset happosade- ja ydintalviväitteissään, olisi luullut, että aivan pian ei heittäydyttäisi seuraavan uhan, ilmastonlämpenemisen, vietäväksi. Kun tiedemaailma toimii yksimielisenä ryhmänä poliittisessa asiayhteydessä, hyväksyy harhan, jättää vastakkaiset näkemykset huomioimatta ja muuttaa lennossa hypoteesejaan, se ei ole luottamuksen arvoinen.

Massiivisia ilmastokampanjoita käyvät kansalaisjärjestöt liittyivät tuottoisaan ilmastopuolueeseen jälkijunassa. Esimerkiksi 1989 Greenpeace Internationalin kanssa toimivat tiedeihmiset kehottivat järjestöä pysymään erossa aiheesta, koska sitä koskeva tiede oli ristiriitaista. Osa syy saattoi myös olla se, että järjestö oli pitkään kampanjoinut ydinvoimaa vastaan. Oli vaara, että täysin

Ruokaa syötetään autoille ilmaston pelastamisen nimissä

hiilidioksidivapaa ydinvoima palaisi takaovesta ilmastonlämpenemisen torjunnan agendalle. Greenpeace on militantein ympäristöjärjestö, joka ei kaihda koviakaan otteita, ei edes vandalismia kuten alkuperäiskansan kulttuurin tuhoamista päämääriensä tavoittamisessa. Vuonna 2014 se tärveli Perussa muinaisten Nazca-kulttuurin intiaanien autiomaahan tekemiä suuria eläinaiheisia teoksia omalla energiapropagandallaan. Greenpeace käy myös epätieteellistä taistelua geenimuunnelluista hyötykasveista valmistettuja elintarvikkeita vastaan, tarvikkeita, jotka pelastaisivat nälkäkuolemilta.

Ympäristöjärjestöt muuttuivat tai ne muutettiin poliittisiksi käsikassaroiksi. Niinpä Euroopan komissio maksaa järjestöille huomattavia summia rahaa, jotta ne lobbaisivat ympäristöasioissa komissiota itseään ja Euroopan parlamenttia! Selvityksen mukaan lobbausrahaa on maksettu sata miljoonaa euroa 15 vuodessa. Ympäristöjärjestöt ovat myös riippuvaisia superrikkaista energiaoligarkeista, 21. vuosisadan rosvoparoneista, joita löytyy jo Suomestakin ja jotka ajavat omia tarkoitusperiään. Mooren laki sanoo, että transistorien lukumäärä mikropiireissä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein. Lain kehitti Intelin perustaja ja miljardööri Gordon Moore 1965. Darwallin mukaan Mooren Toinen Laki voisi kuulua näin: Mitä rikkaampi olet, sitä todennäköisemmin tuet vihreitä tarkoitusperiä.

Nykyään on lähes mahdotonta osallistua EU:n järjestämään tieteelliseen kokoukseen, jossa ei olisi ympäristöjärjestöjen lobbareita. Ilmastonlämpenemisvimman ja Energiewänden myötä näistä järjestöistä on tullut äänekkäitä lintu- ja lepakkosilppureiden ja -grillien puolestapuhujia. Mojaven aavikolla sijaitsevan maailman suurimman aurinkovoimalan työntekijät kutsuvat kahden minuutin välein taivaalla näkyviä palavia lintusoihtuja viireiksi (streamer). Lintujen suojelemiseksi perustettu Audubon Society ei puutu asiaan, koska se saa miljoonia tuuli- ja aurinkoenergiayhtiöiltä. Saksassa ympäristöjärjestö NABU hyväksyi Hessenin Vogelsbergille, lintujen muuttoreitille, rakennetun ”tuulipuiston” saatuaan yhtiöltä lahjuksia puolimiljoonaa euroa. Ympäristöjärjestöt viherpesivät autoteollisuuden dieselisaation tai pikemminkin pakottivat EU:n dieselisaatioon vuonna 1992, jota ollaan nyt katumassa, koska kaupunkien ilmanlaatu on heikentynyt. Diesel-autot tuottavat vähemmän hiilidioksidia, mutta saastuttavat muuten enemmän kuin bensiinikäyttöiset autot. Ympäristöjärjestöt näyttävät olleen myös saksalaista autoteollisuutta riepotelleen päästöskandaalin takana, mikä viimeistään paljastaa niiden raadollisuuden: huoli ympäristöstä riippuu aatteesta eikä lopputuloksesta. Darwallin mielestä Maailman luonnonsäätiön WWF:n uudeksi englanninkieliseksi nimeksi sopisi World Wide Fund Against Nature.

Pelastamassa planeettaa

Holokaustin seurauksena varsinkin petolinnut ja lepakot ovat hätää kärsimässä. Pelkästään Yhdysvalloissa tuulimyllyt tappavat ainakin kolme miljoonaa lepakkoa vuodessa. Tällainen on uusiutuvan energian toteutunut luontovaikutus verrattuna sen lievään hyötyyn teoreettisen ilmaston lämpenemisen torjunnassa. Oxfordin yliopiston tutkijan Clive Hamblerin mukaan ”ilmastonmuutos ei aja lajeja sukupuuttoon, mutta hyvää tarkoittavat ympäristönsuojelijat saattavat sen tehdä”. Jokainen epäluotettavaa energiaa tuottava tuulimylly tuhoaa hehtaarin metsää ympäriltään muun vaadittavan infrastruktuurin lisäksi. Ilmastonsuojelun varjolla biopolttoainebusiness, joka hiilidioksidipäästöjä vähentävä maine on vähintäänkin kyseenalainen, tekee lopun jäljelle jääneistä luonnonmetsistä.

Kohtuuton pelottelu happosade-, ydintalvi- ja ilmastokatastrofilla on vienyt kohti totalitarismia, absolutismia ja valtamedian valheistumista, suuntaan, joka jatkuu niin kauan kuin vaikenemisen kierrettä ei saada oikaistua.

Seuraavassa tekstissä on lainattu Iltalehden juttua 26.12.2017 "Tutkimus: Ilmastonmuutos kasvattaa turvapaikanhakijoiden virtaa EU:hun - ”sääshokkien” vaikutus havaittiin selvästi". Iltalehti on

Kuva 1: Iltalehden jutun kuvitusta

löytänyt jutun BBC:n verkkosivuilta, mihin on linkki alempana. Samasta lähteestä lienee myös tämä Helsingin Sanomien artikkeli.  BBC:n lähteenä on tuoreimmassa Science-lehdessä julkaistu artikkeli "Asylum applications respond to temperature fluctuations", jonka laatijoina ovat Columbian yliopiston tohtorikoulutettava Anouch Missirian ja ilmeisesti hänen kouluttajansa Wolfram Schlenker.

Todettakoon nyt heti alkuun varoitukseksi kriittiselle lukijalle, että tuo "tutkimuspaperi" on osoitus osin hämmästyttävästä tutkimuksellisesta ammattitaidottomuudesta, mikä valitettavasti on melko tavanomaista mm. nykyisen postmodernin ympäristö- ja ilmastotutkimuksen saralla. Ja aivan yhtä tavanomaista on se, että näitä "tutkimustuloksia" kansanomaistetaan jokseenkin kritiikittömästi uutisiksi - oikeastaan valeuutisiksi -  Iltalehden ja BBC:n kaltaisissa julkaisuissa. Mutta jos varoituksesta huolimatta haluat lukea, miksi niin tämä tutkimuspaperi kuin siitä kirjoitetut jutut ovat lähinnä ilmastopoliittista propagandaa, voit jatkaa. Olen sisentänyt ja kursivoinut lainaamani Iltalehden ja BBC:n artikkelien lainaukset. Normaaliteksti niiden välissä on minun pohdiskeluani.

Iltalehti: Ilmastonmuutos lisää jo nyt turvapaikanhakijoiden määrää EU:n alueella, kertoo brittimedia BBC.

Tuore tutkimus tarkasteli 103 maan tilannetta ja tiedemiehet huomasivat, että pakolaisten määrä kasvoi lämpötilojen noustua yli 20 asteen alueilla, joilla kasvatetaan ruokaa. Tutkimuksen perusteella nimenomaan lämpötilan nousu vaikutti ihmisten tarpeeseen paeta kotiseudultaan. Lämpötilan lasku 20 asteen alapuolelle ei saanut aikaan samanlaista vaikutusta.

Vuosina 2000-2014 noin 350 000 ihmistä haki turvapaikkaa Euroopan Unionin alueelta joka vuosi. Suurin osa hakijoista tuli Afganistanin ja Irakin kaltaisilta alueilta.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin niin sanottujen "sääshokkien" vaikutusta turvapaikanhakijoiden määrään. Tulosten perusteella EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrällä ja maissia kasvattavien maiden, kuten Pakistanin, keskilämpötiloilla on selkeä yhteys.

Asiallinen tutkimushypoteesi siis menisi jotenkin näin:

1. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikuttavammat tai yhä useammin esiintyvät sääshokit vaikuttavat maatalouteen pienentämällä satoja.
2. Pienentyneet sadot ja sääshokkien stressi aiheuttavat levottomuuksia paikallisissa yhdyskunnissa.
3. Levottomuudet ajavat osan väestöstä etsimään turvaa EU-maista.
4. Jos em. kytkennät ovat totta, pitäisi sääshokkien näkyä selvinä uusina poikkeamina säätilastoissa, niillä pitäisi olla vaikutus maatalouden tuotantotilastoihin ja näiden pitäisi jollain viiveellä näkyä kasvaneina turvapaikanhakijoiden määrinä.
5. Sääshokkien ja maastalähdön syy-yhteys todistetaan sulkemalla muut jälkimmäiseen vaikuttavat tekijät pois.

Selvä juttu. Tutkijat ovat maininneet toimittajille hyvinä esimerkkeinä Afganistanin sekä Pakistanin ja jälkimmäisen yhteydessä maissin. Katsotaan ensin säätilastoista, miten Afganistanin keskilämpötila on tutkijoiden tarkastelukaudella vaihdellut (em. hypoteesin kohta 1). Hain yhdestä maailman arvostetuimmasta sääaikasarjasta, HadCRUT4:stä, Afganistanin alueen kuukausikeskilämpötilapoikkeamat ja laskin niistä talviajan ja kasvukauden keskilämpötilojen muutoksen kuvaajan alla olevaan kuvaan 2.

Kuva 2

Kuvasta näkyy, että Afganistanin eri vuodenaikojen lämpötilat ovat vähän vuosittain vaihdelleet lyhyehkönä tutkimusajankohtana. Talvilänpötilojen ääripäiden ero on 4,4 astetta ja kevään, kesän ja syksyn keskimääräinen satokausien aikainen lämpötilaero on vain 1,5 astetta. Ei siis mitään normaalista vuosittaisesta vaihtelusta poikkeavaa. Vuosiarvojen lineaariset trendikuvaajat sojottavat vaakasuoraan talvisarjaa lukuunottamatta, joten ilmastollinen muutos on ollut olematonta. Jo tämän kuvaajasarjan perusteella on selvää, että Afganistanin lämpötiloissa ei vuosina 2000 - 2014 tapahtunut mitään keskimääräisestä suuresti poikkeavaa. HadCRUTin hilapisteiden mittaus- ja laskentavirheet sekä muut epävarmuustekijät huomioiden emme voi sanoa, että Afganistan olisi tuon jakson aikana lämmennyt tai viilentynyt edes talvien osalta yhtään. Sääshokeista ei näy merkkejä kuvaajissa.

Iltalehti: Tutkijat uskovat, että korkeammat lämpötilat pienentävät satoja, vahingoittavat maan bruttokansantuotetta ja lisäävät aggressiivista käytöstä.

Kun Afganistanin lämpötila ei noussut tutkimusaikana, ei satojen pieneneminen voi silloin tietenkään johtua korkeammista lämpötiloista. Mutta katsotaan seuraavaksi maan viljasatoja tutkimusaikana. Hain satotiedot FAO:n tilastoista kuvaan 3.

Kuva 3: Afganistanin vuosittainen viljasato ja väestömäärä FAO:n mukaan

Kappas vaan! Afganistanin vuosittainen viljasato (punainen kuvaaja, vasemmanpuoleinen akseli) näyttää yli kolminkertaistuneen tutkimuksen 15 vuoden aikana. Minä en oikein ymmärrä, miten tutkijat Missirian ja Schlenker ovat saaneet Afganistanin kasvaneen sadon pienenemään olemattoman lämpenemisen perusteella. Ehkä he ovat postmodernien tutkimustapojen mukaisesti tehneet ihan omat virtuaaliset aikasarjansa, joissa lämpötilat todellisuudesta välittämättä nousevat ja sadot pienenevät?

Laskeskelin, että kun vuonna 2000 noin 20 miljoonalle afgaanille jäi vuoden sadosta viljaa (tasaisesti jaettuna) hieman vajaat 100 kiloa per henkilö, jäi sitä vuonna 2014 reilut 200 kiloa. Väestönkasvusta huolimatta viljasato per capita on siis kasvanut. Voisiko turvapaikkaa EU-maista hakevien afgaanien määrän kasvu johtua siitä, että nyt on antaa nuorille miehille matkaeväät mukaan pitkälle matkalle? Lopputulemana Afganistan-tarkastelusta väittäisin, että tutkijoiden hypoteesin kaksi ensimmäistä kohtaa eivät toteutuneet, jolloin hypoteesi kaatui jo alkumetreillä.


No entä sitten tutkijoiden toinen esimerkki, Pakistan ja huonot maissisadot, joita he mainostavat siirtolaisuuden syinä? Katsotaan, mitä FAO:n tilastot kertovat.

Kuva 4: Pakistanin maissin vuosituotanto (punainen) ja keskimääräinen hehtaarisato (sininen)

Kuvassa 4 on FAO:n tilastojen mukainen Pakistanin maissin vuosituotanto (punainen kuvaaja) ja hehtaarikohtainen sato (sininen). Molemmat ovat kasvaneet merkittävästi tutkimusaikana. Hehtaarikohtaisen sadon nopeampi kasvu merkitsee viljelyn tuottavuuden nousua. En viitsinyt enää Pakistanin keskilämpötiloja selvittää, koska niiden muutoksella ei ole voinut olla ainakaan ratkaisevan haitallista vaikutusta maan lähes kaksinkertaistuneseen maissisatoon tutkimuksen aikajänteellä. Toinenkaan tutkijoiden esimerkkitapaus ei selviä hypoteesin toisesta kohdasta.

Kun oikeastaan mikään tutkijoiden ja median esimerkkinostoista ei näytä tilastojen mukaan pitävän kutiaan, on mietittävä, kannattaako jatkaa sää- ja satotarkistuksia enää jäljellä olevien 101 maan osalta. Taidan jättää sen tekemättä. Mutta jatketaan muilla teemoilla.

Lihavoin tuosta Iltalehden jutun ennen kuvaa 3 olevasta lainauksesta myös agressiivisen käytöksen lisääntymisen lämpötilan nousun myötä. Jos väittämä olisi totta, se ei silti selittäisi afgaanien kasvanutta vyöryä Eurooppaan, koska lämpötiloissa ei näy todellista muutosta. Mutta mietitäänpä vielä lämpötilan ja agressiivisen käytöksen yhteyttä. Onko niin, että olemme talvisin vähemmän agressiivisia kuin kesäisin? Tai ovatko vaikkapa Singaporen asukkaat merkittävästi agressiivisempia kuin pohjoissuomalaiset? Pitäisikö olla varuillaan, jos Helsingissä tapaan etelän lämmöstä tulleita odottamattoman agressiivisia turisteja? Ehkä Turun puukotusiskun marokkolainen pääepäiltykin oli vain kotimaansa lämpöstressin aiheuttamassa agresssiivisessa jälkitilassa tekonsa aikana? Voiko näitä lämpimien maiden ihmisiä pitää vastuullisina mistään, jos kaiken pahuuden takana onkin ilmaston lämpeneminen?

Iltalehti: Uskon vahvasti, että löysimme vuosien 2000-2014 ajalta syy-seuraussuhteen sään ja turvapaikkahakemusten välillä, tutkimusta johtanut professori Wolfram Schlenker kommentoi BBC:lle. 

BBC: Jotkut näistä 103 maasta olivat tiettyinä vuosina huomattavasti tavanomaista lämpimämpiä ja jotkut olivat selvästi kylmempiä. Tämä satunnaisuus takaa, että nämä sääshokit eivät korreloi muiden tekijöiden kanssa - joten emme vain kerää korrelaatiota, olemme todellakin taltioimassa syy-yhteyttä. Luotan tähän johtuen sään satunnaisuudesta.

Iltalehden raportoinnin mukaan tutkijat Missirian ja Schlenker uskovat vahvasti... Ehkä tässä jonkinlaisesta uskonnollisuudesta tosiaan on kyse? Mutta minulle opetettiin 1970-luvulla tilastomatematiikan peruskurssin ensimmäisillä luennoilla, että korrelaatio ja kausaatio (=syy-seuraussuhde) vaativat aivan eritasoista todistelua, eikä korrelaation perusteella saa luoda uskomuksia. Siitä mieleen tuleekin kysymys, onko professori Schlenker joskus unohtanut käydä ko kurssin.

Kuka tahansa laadukkaan tutkijakoulutuksen saanut tietää, että hyvin monia muuttujia sisältävässä tutkimusasetelmassa yhden tai edes muutaman muuttujan korrelaatio ei muuttujien satunnaisuudesta riippumatta tuota kausaatiota. Vahva korrelaatio voi tapauksesta riippuen herättää kyllä tutkijan kiinnostuksen mahdolliseen syy-seuraussuhteeseen, mutta lähes aina tarvitaan tuskallisen työläitä lisäselvityksiä, jotka muilla perusteilla vahvistavat korrelaation merkitystä ja/tai poissulkevat muiden tekijöiden vaikutuksen pois riittävästi. Näin syy-seuraussuhde voitaisiin jollain varmuudella osoittaa.  Ehkä nämä tutkijat eivät tätä työn tuskaa halunneet kokea, kun vähemmälläkin selvisi Science-lehteen?

Näistä muista muuttujista taisivat jäädä selvittämättä mm. sotien, muiden kahnausten, poliittisen ja uskonnollisen vainon, rikollisuuden, luonnonmullistusten, näköalattomuuden, kehnon hallinnon, Euroopan houkuttelevuuden ja lepsujen turvapaikkamenettelyjen sekä monien muiden muuttujien vaikutus. Olen itse osaa noista turvapaikanhakijoiden lähtömaista kiertänyt ja analysoinut vuosien ajan päätyökseni, ja väitän noilla kaikilla - myös monilla mainitsemattomilla vaikuttimilla - olevan suurempia vaikutuksia kuin ilmastolla, kun puhutaan tutkimusvuosista 2000 - 2014.

Iltalehti: Tutkimuksen perusteella turvapaikanhakijoiden määrän odotetaan nousevan noin 660 000 "ylimääräisellä" hakijalla vuoteen 2100 mennessä. Luku perustuu olettamukseen, että lämpötilojen nousu jatkuu nykyisellä tasolla.

Kuva 5

Tarkistin HadCRUT4-sarjasta noiden vuosien keskilämpötilan muutoksen leveysasteilla ± 40 astetta päiväntasaajan molemmin puolin (kuva 5), miltä vyöhykkeeltä lähes kaikki turvapaikanhakijat Eurooppaan pyrkivät. Lineaarinen trendi tutkimusjakson viimeiseltä 10 vuodelta (2005 - 2014) on käytännössä tasainen - ei lämpenemistä eikä viilenemistä. Tutkimusajankohdan pääosaksi täysin hiipunut lämpeneminen ei vuosisadan loppuun jatkuessaankaan toisi säähän nykyistä vaihtelua kummempaa eikä nostaisi tutkijoiden kaipaamia ilmastonmuutoksen sääshokkeja esiin.

BBC: Professori Schlenker toteaa kuitenkin, että hän oli paljon vähemmän vakuuttunut nousevien lämpötilojen ja turvapaikkamäärien tulevista vaikutuksista EU: ssa. "Meidän on periaatteessa oletettava, että vuosien 2000 ja 2014 välinen suhde säilyy muuttumattomana seuraavien 80 vuoden aikana", hän sanoi. "On monia syitä siihen, miksi suhde voisi muuttua ja se voisi mennä molempiin suuntiin. Voisimme aloittaa sopeutumisen lämpimämpään lämpötilaan, jolloin vaikutukset olisivat pienemmät, mutta jos sääshokit kohtaavat ihmisiä vuosittain samanlaisella tavalla, vaikutukset voivat olla paljon pahempia. Voimme siis ali- tai yliarvioida vaikutukset."

Iltalehti jätti yllä olevan professori Schlenkerin tutkimuksen ulkopuolisen lausunnon pois jutustaan. Hyvä kysymys on, miksi jätti. Ehkä Schlenkerin lausunto olisi vähentänyt Iltalehden vihreästi tiedostavan toimittajan haluamaa sanomaa?

Tilastomatemaatikot nauravat Missirianin ja Schlenkerin paperille vielä lisäksi monista tässä kirjoituksessa mainitsemattomista syistä. Tässä siitä William Briggsin esimerkki. 

Iltalehti: Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lämpötilojen ja väkivaltaisten konfliktien välillä on huomattu yhteys. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos lisäsi Syyriassa kuivuuden riskiä ja toimi kimmokkeena vuoden 2011 levottomuuksille.

No hmm... Ehkä Syyrian kuivuus toimi pienenä kimmokkeena levottomuuksille, mutta tuo vuonna 2015 julkaistu tutkimus ei kyllä pystynyt ilmastonmuutosta Syyrian sotaan yhdistämään eikä myöskään määrittämään kuivuuden vaikutuksen suuruutta siihen. Syyrian ilmastosta on lisää täällä, mutta en sitä enää tämän bloggauksen pituuden vuoksi tässä tarkastele.

Ilmastorealismin tuottama lyhyt ilmastoalarmistin sanakirja totesi jo lähes viisi vuotta sitten seuraavaa ilmastopakolaisista: "YK:n mukaan ilmastopakolaiset ovat olleet suurin pakolaisryhmä jo useiden vuosien ajan. Näistä pakolaisista pääosa on lähtenyt ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen nostaman merenpinnan hukuttamilta Aasian saarilta ja rannikkoseuduilta. Ilmastopakolaiset ovat aivan erinomaisen hyviä kätkeytymään, sillä ainuttakaan noista YK:n raporteissa mainituista kymmenistä miljoonista ei ole vielä löydetty."

Ei ole löydetty myöskään mereen kadonneita saaria tai rannikkoseutuja sen paremmin kuin ilmaston lämpenemisen kuivattamia satoja. Mutta tämän kaltaiset tarinat rajuksi käyvän ilmaston vuoksi hukkuvista tai nääntyvistä ovat pyhäkoulusivistyksen tasoisilla tiedoilla varustetuille toimittajille sopivaa haasteellisuutta varsinkin, kun valtakunnallinen valemedia sitä tykkää kansan huviksi julkaista.

Toki maailmassa on paikallisia ja jopa melko laajoja alueellisia ongelmia – monenlaatuisia sellaisia. Ihan normaali ilmastollinen vaihtelukin voi shokkeja yhteiskunnille aiheuttaa, jos väestö ei niihin ole varautunut. Näistä on esimerkkejä paljonkin. Mainitaan nyt vaikka omat poikkeuksellisista kesäsäistä johtuneet nälänhätämme 1696 - 1697 ja 1866 - 1868. Suurista nälänhädistä löytyy listaus Wikipediasta. Useimpien syy ei kuitenkaan ole ilmastonmuutos, vaikka monien alkujuuret voidaan johtaa ilmastolliseen vaihteluun tai sään ääri-ilmiöihin, jotka kuitenkin ovat aina kuuluneet ilmastoomme.

Kuva 6

Lopuksi paljastan yhden ei-ilmastollisen tekijän viereisenä karttakuvana (kuva 6), jonka vihreällä merkityistä alueista me Suomessa saamme lähes kaikki turvapaikanhakijaperusteella tulevat siirtolaisemme. Korrelaatio on siis lähes täydellinen. Kyllä, kyllä – korrelaatio ei ole sama kuin syy-yhteys – mutta jälkimmäinenkin voisi löytyä tutkimalla syvemmin noiden vihreiden maiden humanitaarista, teknologista, tieteellistä, demografista, sivistyksellistä, demokraattista ja poliittista kehitystä viimeisen 700 vuoden ajalta. Niiden kehittymättömyys heijastuu myös naapureihin, joskin me ei-islamilaiset Euroopassa ja myös Itä-Aasiassa kehitimme viime vuosisatoina kohtalaisen immuniteetin noille ongelmille. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eivät ole tässä yhtä hyvin onnistuneet, ja siksi ne ovat edelleen islamilaisen hegemonian pimeässä myllerryksessä. Mutta onko meidänkin vastustuskykymme heikentymässä? Jätän tämän asian käsittelyn blogitekstissä tähän, mutta tarvittaessa valotan näkökulmiani lisää kommenteissa.

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen. 

Professori Antero Järvinen rautu- tutkimuksen parissa

Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 - 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.

Kuva 1: Grönlannin vuosittaiset lämpötilamuutokset arvostetun Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen ilmastotutkimus- yksikön mukaan. Kuvan 30 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajista näkyy selvästi noin 60 - 70 vuoden lämpenemisen ja viilenemisen sykli, joka johtunee pääosin Atlantin merivirtausten luonnollisesta vaihtelusta. Viimeisen 100 vuoden aikana lämpimin 30 vuoden jakso Grönlannissa on ollut 1922 - 1951. Se oli noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin jakso 1988 - 2017.

Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. - 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 - 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.


Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti
aikasarjamenetelmillä, jotka huomioivat lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, yleiselle
lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.

Kuva 2: Lapin lämpötiloissa näkyy sama syklisyys kuin Grönlannissakin. Lapin vuodenaika tilastoista selviää, että vain keväät ovat viime aikoina hivenen lämmenneet verrattuna 1920 - 1940 -lukuihin, ja se on nostanut vuosikeskilämpötilojakin vastaavasti. Muut vuodenajat eivät ole olleet tietoisia ilmaston lämpenemisestä.

Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut. Tietokonemallit ovat apuvälineitä eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.

Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta. Mikä on nykyisessä lämpenemisessä poikkeuksellista? Ei mikään.

Kuva 3: Jääkarhukannan kasvu ja nykyinen elinvoimaisuus on  jyrkässä ristiriidassa lajin uhanalaisuudella rahaa keräävien lobbareiden (WWF, GreenPeace jne.) kanssa

Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.

Väitettiin, että 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Noin 10 500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9 100 lämpimämpää vuotta. ”Asiantuntijat” hehkuttivat 2007, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepeliennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä ja jääkarhukanta ovat pysyneet vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. 50 vuodessa viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.

Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Etelämantereesta lohkesi 2017 kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kerro, että 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan

Kuva 4: Ilmastonmuutos aiheuttaa nykyisin kaikenlaista säätä

kertaa ja 1956 jopa 12 kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.

Muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-kortit povaavat, että varmuuden vuoksi on aika hankkia toppatakki ja huopatossut.

vaan ehkä pikemminkin viileähkö kesän lämpötila. Jospa globaali ilmaston lämpeneminen sitten aiheuttaa meillä kesien viilenemistä? En anna pisteitä Vanhaselle tästä vastauksen osasta, mutta tietysti vaaliääniä saattoi ropista Miehikkälästä kaksi tai jopa kolme ylimääräistä.

Seuraavaksi Vanhanen siirtyikin globaaleihin ilmastoasioihin myöntäessään, että joka tapauksessa (ja Pariisin ilmastosopimuksesta riippumatta) ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan yli 2030-luvun. Annetaan rehellisyydestä piste. Mutta kun Vanhanen jätti kertomatta, että tuo hiilidioksidipitoisuuden nousu myös merkittävästi edistää kasvien kasvua ja mm. Afrikan metsittymistä, mikä on toinen puoli totuutta, vähennetään vain totuuden puolikkaan kertomisesta yksi piste.

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen.

Musta hiili, kansanomaisesti noki, on ollut viime aikoina kaikkien huulilla. Jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö on siitä innostunut:

Soihdutusta

”Vaikka nokipäästöjen vaikutukset näkyvät nyt arktisella alueella, niin loppujen lopuksi ne koskevat planeettamme jokaista asukasta. Seuraukset tulevat olemaan maailmanlaajuisesti valtavia. Kun jääpeite sulaa, merenpinta nousee. Kun jääpeite sulaa, auringon säteily ei enää heijastu takaisin, vaan sen sijaan se lämmittää vesiä ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä”, Niinistö opetti presidentti Vladimir Putinia keväällä 2017 ja myöhemmin syksyllä presidentti Donald Trumpia. 

Ongelma

Nordenskiöld

Sattuipa silmiini mainio graafi, joka havainnollistaa hyvin, millaisten haasteiden edessä olemme ilmastopoliittisista syistä johtuen. Tuon WUWT-blogista löytämäni graafin on laatinut Boulderin yliopiston professori Roger A. Pielke jotain lähitulevaisuuden esitystään varten. Jotta se avautuisi meille suomenkielisille vähän helpommin, suomensin graafin tekstit. Lisäksi tein tämän bloggauksen loppuun lyhyen kuvauksen siitä, mikä olisi meidän suomalaisten osuus asiassa.

Kyse on siis siitä, että maailma pitäisi pelastaa fossiilisten polttoaineiden käytössä syntyvän hiilidioksidin aiheuttamalta lämpenemiseltä ja muulta ilmastotuholta. Juu, minä tiedän, että tuo hypoteesi ihmisperäisen toiminnan aiheuttamasta ilmastotuhosta on paitsi hyvin poliittinen myös tieteellisesti kiistanalainen. Mutta se ei nyt ole tämän kirjoituksen ytimessä. Kyse on siitä, millaisissa suuruusluokissa ihmiskunnan pitäisi muuttaa energian tuotantoaan siinä tapauksessa, että emme lisäisi vuosittaista energian käyttöämme enää yhtään, ja mitä se maksaa.

Professori Roger A. Pielken graafi blogistin suomentamana

Pielken kuvasta voisi tehdä johtopäätöksen, että vuoteen 2050 mennessä maailmassa pitäisi rakentaa ja asentaa valmiiksi reilut 11 000 kappaletta Olkiluoto 3:sta tai noin 8,5 miljoonaa 4MW:n tuulivoimalaa tai noin 159 miljardia 295 watin aurinkopaneelia. Lähes joka päivä ja vuoteen 2050 asti siis pitäisi valmistaa yksi iso atomivoimala tai 700 tuulivoimalaa tai 5000 Kivikon suuruista aurinkovoimalaa (noin 3000 paneelia). Oikeastaan tuuli- ja aurinkovoimaloita pitäisi todellisuudessa rakentaa em. lukuja selvästi enemmän, sillä lähivuosina rakennettavat voimalat tulevat käyttöikänsä päähän jo 2030-luvun lopulla, jolloin niiden korvaaminen on aloitettava seuraavalla investointikierroksella.

Tietysti on mahdollista rakentaa sekä atomi-, tuuli ja aurinkovoimaloita erilaisina kombinaatioina. Muistetaan lisäksi, että tällaisessa energiamurroksessa on valmistettava ja asennettava valmiiksi myös sellaisia asioita, joita Pielken graafissa ei näy: Mm. miljoonia muuntamoita ja kilometrejä erilaisia kaapeleita. Noihin sattumanvaraisesti sähköä tuottaviin ratkaisuihin turvautuessamme joutuisimme tietysti rakentamaan valtavan määrän varavoimaloita tai isoja energiavarastoja jne. Epäilemättä tuo rakentaminen myös virkistäisi taloutta.

Suomessa selviäisimme tietysti paljon pienemmillä määrillä, sillä meillä fosiilisia polttoaineita kului vain noin 15 miljoonan öljyekvivalenttitonnin (mtoe) edestä vuonna 2016. Meille siis tuohon 90 %:n hiilidioksidipäästöjen supistukseen riittäisi hyvin 13 uuden ison tai 26 pienemmän (esim. Loviisan Hästholmenin voimaloiden kokoisten) rakentaminen. Noita pienempiä pitäisi siis saada valmiiksi yksi lähes joka vuosi tästä eteenpäin. Tai jos päädyttäisiin vaihtoehtoisesti noin 10 000 isoon tuulivoimalaan, pitäisi niitä vuosittain rakentaa reilut 400 kappaletta sekä tuulettomia päiviä/viikkoja varten tietysti sopiva määrä varavoimaloita ja energiavarastoja. Atomi- tai tuulivoiman rakentaminen pitäisi siis noin 10-kertaistaa nykyisestä seuraavien vuosikymmenten ajaksi. Uutta rahaa siihen tarvittaisiin suuruusluokassa 3 - 4 miljardia per vuosi ratkaisusta riippuen - siis seuraavan kolmen vuosikymmenen ajaksi - mutta tämä ei ilmastonmuutoksen torjuntaan vielä riittäisi suomalaisten osuudeksi.

Kun meidän on itsemme lisäksi pelastettava myös muu maailma, olisi velvollisuutenamme toki maksaa Pariisin ilmastosopimuksen hengen mukaisesti ja YK:ssa tai jollain muulla foorumilla määriteltävä osuutemme Afrikan ja Aasian saattamisesta ilmastokestäväksi. Tuo olisi kai tehtävä jotenkin uutena ilmastokehitysapuna, jonka suuruusluokaksi globaalisti  on arvioitu 1000 miljardia dollaria (=biljoona $) vuosittain.  Tuo suuruusluokka sopii aika hyvin myös Pielken graafin lukuihin. Sillä saataisiin vuoteen 2050 mennessä esimerkiksi noin 5000 uutta Olkiluoto 3:sta Afrikan, Intian ja muun Aasian energiahuollon käyttöön.

Vauraana OECD-maana meille tuleva velvoite lienisi selvästi yli noin 0,5 prosentin osuutemme kaikkien näiden maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta - sanoisin suuruusluokassa yhden prosentin verran tuosta 1000 miljardista - sillä en usko kaikkien OECD-maiden osallistuvan Suomen lailla yhtä innokkaasti kehitysmaiden ilmastotalkoisiin. Esimerkiksi Yhdysvallat on jo osoittanut empimistä. Prosentti vuosittaisesta biljoonasta dollarista on tämän päivän kurssin mukaan noin kahdeksan miljardia euroa.


Kotimaiset ja kehitysapuna suoritettavat ilmastotalkoot yhteen laskien meidän suomalaisten osuudeksi tulisi uutta maksettavaa kaikenkaikkiaan jopa 11 - 13 miljardia euroa vuosittain. Mistä rahat? Edellä mainittujen varojen löytäminen Suomesta tietysti vaatisi melkoisia verojen kiristyksiä ja nykyisen kehitysapumme kymmenkertaistamista, mutta mitäpä ei seuraava Kokoomuksen ja punavihreiden hallitus tekisi maailman suurimman uhkan torjumiseksi.Ensi vuodesta alkaen ja jatkuen seuraavat 32 vuotta se tarkoittaisi esimerkinomaisesti ja vaihtoehtoisesti

1. valtion tuloverotuoton reilua kaksinkertaistamista tai
2. polttoaineverotuksen nostoa noin 400 prosentilla. Tällöin esim. bensalitran hinta nousisi reilun neljän euron tietämiin ja vastaava nousu koskisi tietysti muitakin fossiilisia polttoaineita. 

Kasvavat ilmastomenot varmasti hyvätuloinen eläkeläinenkin pian huomaisi tuhansien eurojen vuosittaisena nettomenetyksenä lompakossaan, mutta mitäpä en olisi valmis maksamaan lapsenlasteni hyvinvoinnista? Tai presidentti Niinistön ja presidenttiehdokas Kyllösen yhdessä toteaman suurimman uhkan torjunnasta?Jään jännityksellä odottamaan, mitkä puolueet nostavat ilmastonmuutosuhkan torjunnan vaatimat taloudelliset toimet rohkeasti kansan arvioitavaksi.

Jos joku puolue niin haluaa, tästä on saatavissa hieno vaalikysymys vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Voin asiasta konsultoida ihan ilmaiseksi. Voimme myös miettiä eettisesti sitä, pitäisikö vaikkapa Afrikan kasvavalle väestölle ja vakaille yhteiskunnille tarjota tuhansia atomivoimaloita rahoituksellamme, vai pitäisikö tyytyä aurinko-, tuuli- tai biovoimaloihin. Tämän kysymyksen osalta omaan jopa asiantuntemusta. Jään jännityksellä odottamaan puolueiden yhteydenottoja.

Ja täytyyhän meidän kysyä myös ilmastollista vaikutusarviointia. Monellako asteen kymmenyksillä tai sadasosilla kykenisimme lämpötilan nousua rajoittamaan vuoteen 2100 mennessä näillä investoinneilla nykyiseen vähäpäästöiseen tekniikkaan? Kukaan ei taida sitä tietää tai ei ainakaan ole sitä vakuuttavasti kertonut. Nykyiset ilmastomallinnukset antavat arvaukseksi jotain väliltä 0 - 1 astetta, mutta kun niiden validoinnin suhteen on isoja kysymyksiä. Kumpi ääriarvoista lopulta osoittautuu oikeaksi, jäänee 1950-luvulla syntyneen Mikko-blogistin havaintopiirin ulkopuolelle. Ehkä se jää nuorempienkin havaitsemattomiin ainakin täällä Suomessa, jossa luonnollinen vuosittainen keskilämpötilan vaihtelu on suuruusluokaltaan noin kymmenkertainen verrattuna ilmastotalkoiden mahdolliseen vaikutukseen.

Muistetaan lopuksi, että Pielken graafi (minun suomennoksineni) osoittavat vain suuruusluokan. Sama pätee taloudellisiin arviointeihini. Niissä voi olla epätarkkuuksia suuntaan tai toiseen, mutta  suuruusluokat lienevät kohdillaan. Ja kun väestö varsinkin Afrikassa kasvaa valtavasti seuraavina vuosikymmeninä, tarpeet voivat olla paljon suurempia, jolloin arvioni olisivat alimitoitettuja.

Kissa on kuitenkin syytä nostaa pöydälle kaikkien arvioitavaksi myös talouden osalta. Kiitos professori Pielkelle siitä!

Pariisin ilmastosopimus hyväksyttiin YK:n ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 ja se astui voimaan 4.11.2016. Sopimus, jonka on ratifioinut Suomen lisäksi 143 maata, ei kuitenkaan sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita. Osapuolet sitoutuvat pelkästään valmistelemaan, tiedottamaan, ylläpitämään sekä saavuttamaan ilmoittamansa päästötavoitteet. EU-maita ja muutamia muita kehittyneitä länsimaita lukuun ottamatta muut maat, mm. Kiina ja Intia, eivät ole ilmoittaneet vähentävänsä hiilidioksidipäästöjään. Ensimmäinen kokonaistarkastelu sopimuksen vaikutuksista tehdään 2023.

”Olemme saavuttaneet 100-prosenttisen yhteisymmärryksen! … noudattaa tätä ei-sitovaa sopimusta ja tavata jälleen viiden vuoden kuluttua!”

Vieläkö muistat lähihistoriaa eli keitä Steve Hunterin kuva esittää? Kuka ei kuulu joukkoon? Vastaukset ovat kirjoituksen lopussa.

Sopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan (määrittelemättä jäi, tarkoitetaanko tällä 1700-lukua vai jotain aiempaa vuosisataa) ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen vuosisatamme loppuun mennessä. Sopimuksen hinta-hyötysuhdetta, paljonko ilmastotalkoisiin 2016 – 2030 uhrattavilla varoilla saataisiin alennettua maapallon keskilämpötilaa, on tutkittu hyvin vähän.

Käyttäen ilmasto-talousmallinnuksia tanskalainen ympäristötaloustieteilijä Bjørn Lomborg on arvioinut, että Pariisin ilmastosopimuksen talkoot maksaisivat globaalisti 0,8 – 1,6 biljoonaa euroa eli 800 – 1600 miljardia euroa joka vuosi 15 vuoden ajan. Summasta kolmannes lankeaisi Euroopan unionin maksettavaksi. Koska Suomen bruttokansantuote on noin 1,5 % EU-maiden koko BKT:stä, meille kohdistuvat ilmastotalkoot voisivat maksaa uusina menoina 4 – 8 miljardia euroa vuodessa. Tämä olisi 7 – 14 % Suomen valtion budjetista (56 miljardia euroa 2018). Keskituloiselle veronmaksajalle (3600 euroa/kk brutto) tämä tietäisi verojen kiristymisenä noin 200 – 300 euron menetystä kuukausittain käteen jäävässä palkkapussissa. On hämmästyttävää, että näistä taloudellisista vaikutuksista ei ole juurikaan esitetty arvioita julkisuudessa.

Lomborgin käyttämien mallinnusten mukaan tällaisella vuosibudjetilla lämpötila olisi vain 0,05 astetta ilmastomallien ennustamaa viileämpi vuonna 2100. Jos talkoita jatkettaisiin 2100 asti eli 85 vuotta ja globaalisti noin 100 000 miljardin euron taloudellisin kokonaiskustannuksin, lämpötilaa saataisiin alennettua ennustetusta 0,17 astetta. Sekin olisi niin vähän, että emme kykenisi tuota eroa luotettavasti mittaamaan saati aistimaan.

Pariisin ilmastosopimuksen vaikutus maapallon lämpötilaan vuoteen 2100 mennessä Bjørn Lomborgin (2016, 2017) tutkimusten mukaan. Pariisissa luvatulla tähtitieteellisellä rahasummalla (sininen ja vihreä viiva) olisi jokseenkin sama ilmastovaikutus kuin ei tehtäisi mitään (punainen viiva).

”- Sitä on ny tiämmä kerätty rahaa että kaivettas kaivoja Afrikkaan. – Jaa ovvai? En oo ennen tiänny että Kankkula on siällä päin.” Kari Suomalainen, Helsingin Sanomat 26.10.1983.